Viikko sitte pakattiin auto ja lähettiin ajaa kohti Port Stephensiä. Päästiin lähtee vasta J:n duunin jälkeen ja istuttiin autossa se 4,5 tuntii 2,5 tunnin sijaan, ku Pacific Highwaylla kaks kolaria jumiutti liikenteen useaan otteeseen. Noh, vihdoin saavuttiin meiän camp sitelle joskus ilta kymmeneltä ja saatiin teltta pystyyn, kiitos telttanaapureiden, jotka laitto valot päälle autoonsa, että nähtiin toimia. :)
Seuraavana aamuna (kuten kaikkina aamuina) herättiin varhain, ku linnut (joiden nimeä en ikinä muista, mut jotka kuulostaa hysteerisiltä hyeenoilta) alko "laulaa" ennen aamukuutta. Syötiin aamiainen ja lähettiin tutkii meiän ympäristöö. Meiän camp site oli ihan One Mile Beachin vieressä ja parin minuutin kävelyn jälkeen oltiinki hiekkadyyneillä ja nähtin meri.
Maisemat oli aika henkeäsalpaavat ja vaik kauniita rantoja oon tääl paljon nähnytkin, niin tollasiin hiekkadyyneihin ja rantanäkymiin en oo viel toistaiseks törmänny.
Niemen kärjen toisella puolella oli Samurai beach (ilmeisesti nakuranta, vaikka yhtään nakupelleä ei siellä kuitenkaan nähty) ja tapansa mukaan J lähti kapuamaan rantakivikkoa sitä kohti. Ei siinä mitään, mistään supervaarallisesta maastosta ei ollu kyse, mut liukkaissa flip flopeissa saatiin tohonkin kokemukseen vähän lisäjännitystä.
Nätti oli sekin ranta, joskin huomattiin et kello alko lähenee puolta kymmentä ja meiän piti palaa camp sitelle hakee auto. 10.15 piti nimittäin olla Nelson Bayn satamassa, josta lähti meiän varaama dolphin cruise! :) Ilma oli kuin tehty risteilylle ja pientä tuulen aiheuttamaa häiriötä lukuun ottamatta lekoteltiin J:n kaa oikein mukavasti laivan kannella. Aluks ei nähty evän evää ja risteilytyypit alko jo varottavaan sävyyn kertomaan, että ihan joka risteilyllä ei delfiineitä näy. Hetken päästä kuitenkin joku bongasi ensimmäisen evän, minkä jälkeen delfiineitä alkoikin ilmestymään joka puolelta. :)) Oon pari kertaa nähny delfiineitä surffatessa (Bondilla ja Newcastlessa), mut ikinä en noin läheltä ja noin montaa. Hypinki ihan hysteerisenä onnesta laivan kannella niitten perässä ja hyvä etten sukeltanu veteen niitten kanssa uimaan. Delfiini on ehdottomasti yks mun lempieläimistä ja oli yks parhaimmista kokemuksista ikinä katsella niiden uiskentelua, leikkiä ja hyppelyä! Nähtiin myös äiti ja vauva-delfiini uimassa vierekkäin, mikä oli aika uskomatonta! <3
Risteilyn jälkeen käytiin äkkii vetää naamaan sikahyvät fish´n shipsit ja lähettiin ajaa Anna Bayhin, mistä lähti meiän kuljetus hiekkadyyneille. Hypättiin meiän 4WD-autoon ja lähettin -kengurukyydillä- dyyneille hiekkalautailee (kuulostaapa taas tosi urpolta suomeks - vrt. sand boarding). Aika hikiset (lämpötila n. +27) ja hiekkaset oli tunnelmat, mut hauskaahan se oli! Mun pettymykseks noilla laudoilla pysty laskee vain istualteen. Ilmeisesti noi dyynit koostuu pääosin märästä hiekasta (kuiva irtohiekka vaan siinä päällä) ja siihen kaatuminen seisaalta saattais murtaa luita. En sitten tiiä, kun oon kuullu, et esim. Etelä-Amerikassa jengi lautailee niillä dyyneillä ihan seisaalteen, mut tällä erää tyydyttiin pebalautailuun. Kävi ihan kuntoilusta toi dyyneille kipuaminen tossa lämpötilassa ja kymmenisen kertaa könyttiin ylös ja laskettiin alas. Vikat kerrat laskettiin J:n kaa tandemina ja saatiin vähän lisävauhtia, joskin laudan töksähtäessä hiekkakasaan lopussa toinen aina lensi kaaressa. :D
Ilta kului camp sitella grillatessa -hodareita naaaaaam- ja viinillä/siiderillä/bissellä tissutellessa. Oltiin J:n kaa ilmeisesti ainoot nuoret parittomat ihmiset ja vaik ihmiset olikin yleensä ottaen tosi ystävällisii, saatiin joiltain vaimokkeilta vähän pahaa silmää ja päätettiinkin ihan vaan viettää ilta kahdestaan meiän upeillä telttatuoleilla istuessa.
Seuraavana aamuna ajettiin takas Nelson Bayhin, minne jätettiin auto ja mistä jatkettiin jalan. Käveltiin melko lailla koko päivä, tehtiin pari bush walkia ja nähtiin Shoal bay beach, Zenith beach ja Wreck beach. Shoal bayn rannalta nähtiin pari delfiiniäkin! :)))
