tiistai 10. syyskuuta 2013

Pummilla Blue Mountainseille


Pari viikkoo sit manaatti oli maanantaivapailla ja ku ei ollu luvattu hyvii aaltoja, halusin tehdä päiväretken jonnekin. Mun on pitäny jo noin puolen vuoden ajan mennä ihmettelee Blue Mountainseja ja päätinki, et nyt ois vihdoin sen retken aika. Heräsin aamul aikasin, vedin kledut niskaan ja hyppäsin dösään. Bondi Junctionilta matkasin junalla Centralille, josta lähti juna Katoombaan. Junctionin juna oli myöhässä ja jouduin unohtaa aamukahvin oston ja juoksee laiturille. Laiturille päästyäni kuulen kaiuttimista, et Katoomban juna lähteekin toiselta laiturilta. No juoksen sinne naama punasena ja ku pääsen kyytiin, ovet sulkeutuu ja juna lähtee. Tajuun siinä vaiheessa, et joo, mullahan on vaan zone 1 -lippu, joka ei todellakaan kelpaa kahden tunnin junamatkaan Sydneyn ulkopuolelle. Kysyn yhdeltä matkustajista, et voiks junasta ostaa lipun, ku mulla tuli vähän kiire, enkä ehtiny käydä sitä ostaa Centralilta. No eipä tietenkään voi. Arvon siinä sit, et hyppäänkö seuraaval asemal ulos vai meenkö riskillä. Päätin jäädä junaan ja heitin samalla hyvästit rentouttavalle junamatkalle. En ehtiny saada aamukahvii ja aamiaista - katastrofaalista - ja hermoilin koko matkan lipun tarkastajii ja sitä muhkeeta sakkoo, minkä ne mulle kirjottaa. :E No, pääsin ku pääsinki Katoombaan sakoitta. :)


Junasta päästyäni alko kahvinhimo olee niin huipussaan, et hädin tuskin jaksoin käppäillä ne pari sataa metrii, kunnes löysin kivan olosen kahvilan. Tää mun nykyinen duuni ei oo ainakaan lieventäny mun kahvi-addiktioo. :P Parin minuutin päästä mulle tuotiin pöytään pieni kupillinen latteaa valkoista (=suora suomennos Flat Whitesta hahah). Ahneena  otin heti huikan, mut sit aloin kattelee, et kumman pieni kuppi kyllä isoksi kahviksi. No pienihän se oli ja huikkasin äkkiä tarjoilijan pöytään ja sanoin, et tilasin kyllä ison kahvin, et se tähän pöytään ja vähän äkkiä. :D


Kelasin, et koska lähen trekkailee muutamaks tunniks, pitänee syödä jotain, ettei ihan ala heikottaa siellä. Halusin jotain hyvää ja terveellistä.


Kevyen välisnackin jälkeen olikin sit aika lähtee ihmettelee Tree Sistersiä ja muita näkymiä. Katoombasta oli sellanen parinkymmenen minsan kävely Three Sisters look outille. Matkan varrelta bongasin kaikkee mielenkiintosta:


Jännitävän dösäpysäkin


kadonneen karhun gallerian


ja suklaagallerian. Uskokaa ken haluaa, mut kiellän käyneeni tuol maistingeissa. No sit sinne look outille ja aika upeet näkymäthän sieltä oli!


Three Sisters


ja  vuoria ja laaksoa silmän kantamattomiin.


Aina sanotaan, et sen Blue effectin näkee parhaiten superaikasin aamulla, mut musta se välitty aika hyvin nytkin. :)












Onkohan musta tullu vanha, ku alan diggailee ottaa näitä kukkakuvia? :E


Satumainen polku!



Halusin kovasti mennä alas jättimäiset portaat (The Giant Stairway) ja alotinki laskeutumisen niitä pitkin, mut sit alko jänskättää ja pelottaa vähän liikaa ja oli pakko luovuttaa ja könytä äkkii takasin. Mul ei ikinä oo oikeestaan ollu mitään korkeenpaikan kammoo, mut jotenki noi tosi kapeet ja jyrkät - silmän kantamattomiin ulottuvat - portaat (sellaset metalliset reikäset) sai mut suorastaan tärisee pelosta, ku kelasin vaan jokasella askelmalla, miten liukastun ja vedän peballani alas sellaset 500 metrii metalliportaikkoo (mun koordinaatiokyvyllä ja motoriikallahan se ei edes oo mitenkään kovin kaukaa haettua). Pakko oli luovuttaa ja mennä jokin toinen reitti. Päädyin Prince Henry Cliff Walkiin ja nättejä maisemia sieltäkin pysty bongaa,












Vesiputous!! :)










Achtung!



Varmaan sellaset kolme tuntii haikkailin, kunnes lähin käppäilee takas kohti Katoombaa. Jalat ja pakarat oli saanu vähän treeniä ja keuhkot oli täynnä raikasta vuoristoilmaa. Junaan ostin ison kahvin ja voikkarin - ja lipun.




1 kommentti:

  1. Hienolta seudulta näyttää, ei olekaa tullut Blue mountainsilla käytyä. :)

    VastaaPoista