Otin viime perjantain vapaaks duunista, ku yks kaveri tuli käymään Sydneyssä. Tavattiin A:n kaa N ku asusteltiin joulun aikaan hostellissa ja päädyttiin viettää oikeestaan melkeen koko joulu yhessä. N on Kiwi, mut asuu Queeslandissa ja mun onneks lens Uuteen-Seelantiin ja takas Sydneyn kautta, joten voitiin treffaa. :) Tavattiin aamulla Rockseilla ja mentiin syömään aamiaista Opera Bariin. Lobsteria lykästi ja sattu aivan mahtava lämmin ja aurinkoinen ilma ja oli ihan mukava istuu ulkona oopperataloo ja Harbour Bridgeä tuijotellen ja kahvia juoden. Meil ei ollu mitään pläänejä, mut haluttiin nauttii ihanasta ilmasta ja otettiin sit lautta Manlylle. En oo hirveesti viime aikoina viettäny aikaa Bondin (hima) ja Clovellyn (duuni) ulkopuolella, joten olin semi-innoissani hengailusta sekä Circular Quaylla että Manlyllä! Manlylle ku päästiin, suunnattiin heti rannalle kattelee surffii. Aika isoi aaltoi - jos swell ois ollu vähän pienempi, oisin raahannu mun Bearin mukaan - surffaili yks jos toinenki ja siinä istuttiin ja ihmeteltiin jonkin aikaa ja höpöteltiin, kunnes lähettiin tsekkaa N:n edelliskerral löytämää luolaa.
Aika mageeta, ku yhtäkkii kallionseinämäs oli sellanen maiskiaisenmentävä aukko, joka jatku jonkin matkaa - ilmeisesti veden aikaansaamana - luolana tai tunnelina. Takastullessa piti varoo mm. putoavia haita...
No nälkähän siinä tuli kiipeillessä ja päätettiin mennä johonki kivaan mestaan lounaalle. Päädyttiin kalahimoissamme Manly Grilliin lupaavan ruokalistan ja merinäköalan houkuttelemina. Siitä asti, ku tulin tänne, oon halunnu syödä kalaravintolassa meren äärellä - onneks siihen ei menny ku vähän yli puol vuotta! :P
Selattiin viinilistaa ja päädyttiin yhteen Rieslingiin sen osuvan nimen takii. Oltiin jouluaattoiltana A:n, N:n ja yhen neljännen tyypin kaa ulkona ja yhessä melusassa irkkubaarissa yritettiin jutella. Ihmettelen kovasti, ku kuulen vaan N:n toistavan lausetta "I´m a freak", kysyn "What?" ja vastaukseks saan vaan "I´m a freak!" Kelaan, et okei, leave it to me to find the weirdos again, kunnes melu hetkeks hiljenee ja kuulen vihdoin, mitä N on yrittäny kokoajan sanoo "I´m half Greek!".
Siinä sit nautittiin valkkarii - me kolme friikkii - ja juteltiin elämästä ja unelmista. Niin ja oli se safkaki aika hyvää...Uskollisena lohen ystävänä meinasin jo taas valkkaa tutun ja turvallisen annoksen, mut kalkkiviivoilla päätin kokeilla jotain uutta - hyvää oli barramundiki, varsinki valkoseks kalaks ja uuniperunaa onki jo ollu kova ikävä!
Piiitkän lounaan jälkeen alko jo vähän ilta pimenee ja mentiin laiturille oottaa lauttaa ja syömään jädee. Tuntu ihan minilomalta koko päivä ja pitkäst aikaa oli sellanen fiilis, et on nauttinu vapaapäivästä ihan täysillä. :) Ku päästiin takas tänne Bondille, pakotin N:n syömään mun edellisiltana loihtimaa juustokakkuu. En oo oikeen mitään tääl leiponu, ku meiän uuni on niin tehoton ja meiltä puuttuu vatkain, vuuat ja ties mitä. Ton juustiksen pysty kuitenki semihelposti duunaa, vaik käsi oliki ihan krampissa sen kerman vispilöinnin jälkeen.
Seuraavan päivänä piti taas herää duuniin ja Freakin piti lennellä himaan. Mut muistipahan hetkellisesti taas, mikä täs elämäs on tärkeetä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti