tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kotka päällä ja apina selässä

Tultiin sunnuntaina viikkislomalta Kotkasta, missä P asuu viel parisen kuukautta ja mihin eri-ikästä ja eriko(ko)ista porukkaa oli kokoontunu viettää Meripäiviä. Hauskaa oli taas, ilmat oli mielettömän hyvät, samoin ku seura ja jutut äärimmäisen huonoja (lue: viihdyttäviä)! :D  Tulipahan mm. tanssittuu paljon ja syötyy sairaanhyvii muurinpohjalettui. Okei, kylhän me vähän juotiinki. Täs vähän Kotkaa kuvina!

Purkkareita, mut missä ne komeet seilorit? :P

Näkymää Varissaaren lautalta

P:n lähel olevan vesipuiston maisemii

Nätti auringonlasku!

Kesän parhaat letut!
Maailman ihquin espresso-keitin! <3
Musta oli tehty muumimuki! 95% yhdennäkösyys
Vaik reissu oliki tosi hauska, jouduin nyt maanantaina jonku himmeen ahdistuksen kouriin! :E Puol päivää meni sellases ihme tärinäs ja fiilikses, et kauheesti on järkättävää, en saa tätä kämppää vuokrattuu kellekään luotettavalle tyypille ja et kaikki vaan kaatuu päälle. Tuntu, et olin sellases stressis, et vaan lamaannuin, istuin sohvalla ja hyperventiloin. Onneks sain kuitenki psyykattuu itteeni vähän toimimaan ja loppujen lopuks sain ihan hyvin asioita hoidettuu tänään, siivottuu vihdoin tän kämpän ja käytyy viel illal juoksulenkillä. Mesetin faces yhen S:n kaa, johon tutustuin viime kesänä surffileiril Portugalis ja se (on siis aussi ja asuu Sydneyssä) vakuutteli, et sielt kyl saa duunii ja et niiden officen yläpuolel on jotain kämppii, mihin voisin myös majoittuu. Jotenki tuli sellanen fiilis, et tääl himas näit asioita olis vaikeempii hoitaa ku siel Ausseissa, mikä tuntuu vähän hullulta. Toisaalta, ehkä oon vaan helisemäs nyt tän kämppäasian kaa ja olo helpottaa, ku saan nimet vuokrasoppariin ja asian pois päiväjärjestyksestä. Anyway, I hope it happens soon! Nyt pitäis varmaan mennä lukee kirjaa, et sais kerranki unenpäästä kiinni ennen kello kahta ja pääsis aamul ylös johonki järkevään aikaan. Huomen ois ohjelmas vakuutusyhtiös, pankis, apteekis ja hierojal käynti ja toivon mukaan auringossaki ehtis jossain vaihees hetken istuu. Yks asia, askel ja päivä kerrallaan, ni ehkä se ahistuski siitä helpottaa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti