Asioita, mitä tehdä mykkänä saikulla

Oon ollu täs saikulla koko viikon, viime viikon lopulla kuumeessa ja lauantai-illasta lähtien ilman ääntä, ku mun uskollinen ystävä kurkunpääntulehdus tuli taas kylään. Tää on sellanen kiva kaveri, et tulee käymään pari kolme kertaa vuodessa ja viipyy viikon verran. Tutustuin siihen jo jotain kolme neljä vuotta sitte, mut nyt alkaa vähän kyllästyttää jo koko tyyppi. Meen ens viikol korva- ja kurkkulekurille, joka vissiin nyt VIHDOIN tutkii mun äänihuulet ja suoraan sanottuna toivon, et niistä löytyis esim. joku polyyppi, minkä vois leikata, et tää ystävä jättäis mut rauhaan. Saas nähä kuis sen kaa käy... No anysay, mun piti kertoilla täs mun eilisestä päivästä, joka oli saikkupäiväks ihan mukava! (Oon ollu monta päivää käytännös kokonaan yksin himassa, kommunikoiden mesen ja tekstareiden välityksellä ja nähden muita ihmisii lähinnä telkkarissa.) Aamu alko lääkärissä, ku hain lisää saikkua jatkuvan mykkyyden takii. Tuli vähän kiire himas, enkä ehtiny syödä aamiaista, ni sehän oli sit Robertsin brekkari sen lekurin jälkeen.

Croissant, latte ja tuoremehu - yksinkertaisen hyvää! :) No mun piti kuluttaa ton aamiaisen jälkeen viel aikaa stadissa, ku kello oli viel niin vähän ja tatskaajakin tekstas - onneks tekstas eikä soittanu - et on jotain vartin myöhässä. Mitäs siinä sitte muuta, ku kluuvin kauppoja kiertelee. Not a good idea, but what else was there to do. Menin sit Carlingsille, joka on btw. mun lempparikauppoja ja pari heräteostosta, joskin käytännöllistä sellasta, tuli tehtyy...

Ihana surffiaiheinen löysä T-paita ja

Huom. statement-side jalassa ;)

tollanen harmaa vähän hipahtava toppi, joka oli vaihettava heti päälle, ku sopi mun farkkushortsien kaa paljo paremmin, ku se himassa päälleni pukema yskvärinen ginatoppi. En ois saanu oikeestaan tuhlailla yhtään rahaa, mut toppeja oon kyl toisaalta tarvinnukin lisää, ku aika moni vetelee viimesiään kaapissa olevista. Well, moving on! Eli seuraava etappi olikin sit One Eye Tattoo, johon menin inkattavaks! Teksti ja fontti oli onneks sovittu jo etukäteen, joten montaa sanaa ei onneks tarvinnu kuiskailla tatuoijan korvaan. Niinku H tietääkin, ni tää oli sitä paitsi aika perinteikästä, koska kolme vuotta sitte otin ton ekan tatskan myöski kesäkuussa ja silloinki ilman ääntä. Hyvin onnistu silloin ja sanoisin, et viel paremmin meni nyt! Tatskaaja oli huolellinen, huomaavainen ja lopputulos tosi mieleinen - kaiken kaikkiaan hyvä fiilis jäi. :)

Vauva on viel paketissa

No sanomattaki selvää, et nälkähän siinä penkis tuli (kovasti ei sattunu todellakaan, mut neula on aina neula), joten seuraavaks suuntasin lounaalle. Teki ihan hulluna mieli sushii ja päätinki mennä oikein hyvään sushimestaan, halvemman sellasen sijasta. Päädyin siis Fredan Sushibar + Wine:een ja tällasta tilasin lounaslistalta.

Voin kertoo, et oli hyvää! :) Makit ja nigirit masussa päätin mennä viel johonki terassille latelle ja lukee kirjaa. En ollu ihan viel valmis menee neljän seinän sisään tönöttää ja aurinkoki houkutti, vaik tosin vähän oli vilponen tuuli (vilukissa, mikä vilukissa). Menin mbarin terdelle kahville ja lukee vähänks aikaa - onneks siel ei viel siihen aikaan ollu tuttuja, ni ei tullu kiusausta kuiskia kuulumisii.

Mikäs siinä oli lukiessa ja kahvia juodessa! Tosin jos haluut jotain kevyttä kesälukemista, ni siihen tarkotukseen en suosittele tota mun ostamaa melkein 500-sivusta pokkarii. Ei ihan kauheen iloista luettavaa, eikä myöskään helpointa sellasta englanniks. Don´t get me wrong, aihe on mitä mielenkiintoisin ja oon kyl tottunu lukee englanniks, mut kyseinen kirjoittaja viljelee aika ajoin sellasta sanastoo ja kielikuvii, et pitäis varmaan olla natiivi, et ymmärtäis joka lauseen ihan sataprosenttisesti. Joka tapaukses, tuleepahan harjoteltuu englantii ja synkän aiheensa puolesta oltuu toisaalta kiitollinen, et omassa elämäs ei oo mitään tollasii kauheuksii tullu todistettua. Lisäks tulee kyl kans sellanen olo, et uskaltaakohan sitä koskaan hankkii lapsia, et mitä jos saiskin sellasen ihmishirviön kasvatettavakseen, ku toi Kevin - aika jäätävää. No eteenpäin taas. Lukutuokion jälkeen tekstailin H:n kaa, et menisin sen kaa samaa matkaa himaan, ku se lähtee duunista. Oli kiva nähä sitä edes hetken aikaa, vaik en pystynykään muuten kommunikoimaan, ku käsimerkein ja kännykän avulla. :) Himaan ku pääsin olinki jotenki tosi väsyny ja myöhemmin illal, ku olin menos pesee hampeja, mun kroppa kirjaimellisesti täris väsymyksestä, mikä oli kyl aika jännä tila! Kaipa sitä sit kroppa oli vähän muutenki huonos kunnos ja levon tarpeessa, muukin osa siitä, ku ne äänihuulet! :D