Yhen kerran piti kilauttaa kaverille -kiitti L:lle avusta- kun en osannu kääntää nykyistä ammattiani enkuks, eikä googlekaan osannu mua auttaa, mut onneks kaveri osas! Vähän jouduin miettii myös ton parisuhdestatuksen kohdalla, kun ei ollu perinteistä "naimaton" tai "sinkku" -vaihtoehtoa, mut valitsin sit lopulta "Never married", kun ei mikään muukaan vaihtoehto käynyt. (Jos siinä ois ollu jotain tyhjää tilaa, niin oisin laittanu siihen vielä "and Never will".)
Niissä terveyteen liittyvissä kysymyksissä (joihin siis kaikkiin kandee vastaa EI) kysyttiin mm. et "Do you have a mental illness?" -vastasin siihen tietty "No", vaikka kyl koenki itteni ehkä vähän hulluks. Tuli mieleen se, kun kerroin systerille yhdestä L:n ja mun uima-altaassa -jo kahdesti- kohtaamasta vanhemmasta naishenkilöstä ja systeri totes, et ehkä se on silleen sopivasti hullu! Tää henkilö on siis siks hauska tapaus, kun tuli kerran viime syksynä nauraen kysymään, et ollaanko me L:n kanssa muistettu kehua itseämme, että itseään pitäis kehua aina kerran tunnissa! Sit kohdattiin uudestaan viime lauantai-aamuna, jolloin sano et "Teidäthän mä oonkin tavannu" ja et "No, ootteko muistanu kehua itseänne?" :D Naurahdetaan siinä sit L:n kaa ja tää jatkaa siitä, kuinka on ihanaa olla vanha, että täällä hän vaan juttelee mitä vaan kaikille komeille nuorille miehille, joille ei olis ikinä nuorena uskaltanu puhua. Ja että hiuksistakin tulee kuin piikkilankaa, ettei niitäkään tarvitse enää laittaa, kun pysyvät itsestään. Toteaa vielä naurahtaen, että tässä on meille mitä odottaa vanhuudessa ja lähtee reippain vedoin jatkamaan uintejaan. Todetaan L:n kaa, et onpas mahtava tyyppi ja et toivottavasti mekin ollaan vanhoina samanlaisia!
"Sopivasti hullu" on mun mielestä positiivinen attribuutti ja mä oon ainakin mieluummin sopivasti hullu kuin täysin järkevä, koska sehän nyt on selvää, et vähän hulluilla on aina hauskempaa! On mussa siis se järkevä ja organisoiva puolikin, enkä pystyis varmaan elää täysin vailla rutiineja ja sääntöjä, mut se täytyy kyl sanoo, et kaikkein hauskinta yleensä on ja elämä maistuu parhaimmalta sillon, ku tekee jotain spontaanisti ja seurauksia sen pahemmin miettimättä. Tarkotan niitä hetkii, ku miettii, et onhan tää nyt vähän hulluu, mut ihan sama -antaa mennä! Jälkeenpäin niistä jutuista saattaa sit seurata tietty jotain vähemmän kivaa, mut silti sitä yleensä jälkeenpäinki muistelee, et olipas kuitenki hauskaa! :D Hulluus on tietty niin suhteellinen käsite, et se merkkaa monille kovin erilaisia asioita. Joillekki hulluu on pelkästään jo se, et alkaa selvinpäin juttelee jollekin vieraalle ihmiselle, ku toiset on sitä mieltä, et täytyy vähintäänki hypätä base-hyppy johonki onkaloon pureskellen samalla maailman tulisinta chilii. Sit on niitä, joille hulluutta on se, et irtisanoo ittensä vakkariduunista ja lähtee puoleks vuodeks Australiaan. Joku viisas on joskus todennu, et enemmän ku mitään, mitä on tehny, sitä lopulta katuu niitä asioita, jotka on jättäny tekemättä. Mä uskon tohon! Ihan liian usein sitä jättää tekemättä jotain (oli se sit pientä tai isoa), koska joko pelkää tai sit ajattelee, mitä joku toinen haluaa (eikä mitä itse) -ja ihan liian usein ajattelee jälkeenpäin, et olis pitäny rohkaistua tai olis pitäny ajatella omia halujaan. Life is too short!
Loppukevennykseks (jottei menis liian syvälliseks):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti