Rakas päiväkirja, minun täytyy tunnustaa sinulle, että olin taas eilen baarissa. Lähdin hyväntahtoisesti ja vilpittömin mielin E:lle ja R:lle viettämään rauhallista koti-iltaa hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut juoda pullokaupalla viiniä ja lähteä baariin, vaan ottaa sivistyneesti ja mennä sunnuntaina H:n kanssa juoksemaan pitkä lenkki. No olisihan se pitänyt arvata - viimeistään siinä vaiheessa, kun näin ne 5 viinipulloa - että ei tässä ole enää mitään tehtävissä, että kohta alkaa se baariin ylipuhuminen ja sitten se on menoa. Sanomattakin selvää, että hetken päästä löysin itseni taksin takapenkiltä siideripullo kädessä matkalla keskustaan. Päädyimme Teatteriin, joka ei ole lempipaikkojani, mutta jossa oli noin suurella joukolla kohtuullisen mukavaa. Drinkkejä suorastaan kannettiin eteen ja pakkohan niitä sitten oli siinä siemailla. Pilkun jälkeen lähdimme etsimään yöpalaa ja muutaman sekavan vaiheen jälkeen söimme hampurilaisia räntäsateessa. Taksijono näytti siltä, että kyydin olisi saanut joskus sunnuntai-iltapäivällä, joten suuntasimme yöbusseille. Hetkisen päästä olinkin sitten jo uitettuna koirana kotona hytisemässä. Kivaa oli, mutta aamulla vähän harmitti, kun aurinko paistoi kauniisti enkä ollut juoksukunnossa.
Onnekseni minulle oli tulossa kovasti odottamani karvainen vieras ja ei, en tarkoita pizzalähettiä. Olin sopinut yökylän M:n ja hänen koiransa Kian kanssa ja H:kin saapui lenkiltään paikalle tekemään kuppikakkuja ja seurustelemaan. Todellinen sunnuntai-illan pelastus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti